Tyylidekkarin pääjuonihan on siis muoti ja sivujuonina kulkevat matkustus ja dekkarit. Dekkarit sijoittuvat kaupunkeihin, joissa Tyylidekkari on käynyt. Tunne siitä kuinka itselleen aiemmin fiktiivinen miljöö muuttuukin todelliseksi paikaksi, jonka kaduilla keksittyjen rikollisten sijaan seisotkin sinä, on hupaisa!
Joten tällä kertaa haluan esitellä seuraavan Pariisiin sijoittuvan dekkarisarjan; uutta dekkarikirjallisuutta edustavan naiskirjailija, Fred Vargasin tuotannon. Frédérique Vargas (s.1957) on siviiliammatiltaan keskiaikaan ja eläinten luihin erikoistunut arkeologi ja hänen ironisesti ja persoonallisesti kirjoitetut dekkarinsa ovat Keski-Euroopan suosituimpia ja arvostetuimpia.
Vargasin kirjoissa on useampia hahmoja, mutta kolmessa dekkarissa seikkailee Louis Kehweiler, joka juo mielellään olutta, jolla on kokoelma erittäin erikoisia ja hieman syrjäytyneitä ystäviä sekä lemmikkinä rupikonna. Kehweilerin ja tämän ystävien selvittäessä omituisia murhia, lukija pääsee tutustumaan Pariisin lähiöihin ja hämäriin sivukujiin.
Ote kirjan ”Ei takkaa, ei tupaa” takakannesta:
”Louis Kehweiler on levoton. Heinäkuun helle kiusaa, ja uutinen pariisilaisnaisten outojen surmien ketjusta vie ajatukset harhapoluille. Kun kulmakunnan vanhin huora Marthe kolkuttaa ovelle ja pyytää apua, entinen rikostutkija ei enää jahkaile. Murhaaja on pysäytettävä, mutta ei ilman lemmikkirupikonnaa ja rue Chaslen talorähjän nuoria miehiä. ”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti