”Se ei ollut Ranskan pääkaupunki, vaan symboli, jossa yhtyivät kaikilta tahoilta tulleet voimavirrat.” - Matti Kurjensaari. Hyvä ja paha Pariisi suomalaisessa valokeilassa, 1950
Turistiristeilijä lipuu elokuisena iltapäivänä Seineä pitkin ja istuimeen kiinnitetystä luurista voi kuunnella kahdeksalla eri kielellä joen törmien ympärille nousevien rakennusten historiaa. Valitsemani englannin kielinen selostus kehottaa katsomaan vasemmalle ja taas oikealle. Joka puolella kohoaa taloja, kortteleita ja brasserioita, joissa on sävelletty, maalattu ja kirjoitettu historian suurimpia teoksia. Kuinka pieneksi Tyylidekkari tunteekaan itsensä, onneksi on sentään juuri aloitettu blogi, merkin jälkeensä jättämisen tarve tuntuu täällä hyvin voimakkaana.
Elokuinen Pariisi myös kuhisee turisteja, tapansa mukaan, sillä kaupunki on maailman suosituin turistikaupunki. Suur-Pariisin alueella vierailee vuosittain yli 45 miljoona turistia. Tästä näkökulmasta katsoen elokuu ei siis välttämättä ole paras ajankohta vierailla kaupungissa, sillä silloin suurin osa eurooppalaisista viettää lomaansa ja itse pariisilaiset ovat poissa kaupungista ja jotkut liikkeistä kokonaan suljettu.
Jos ajankohtaan voi vaikuttaa, kannattaa matkan tyylistä riippuen miettiä kuukauden lisäksi jopa viikon päiviä, erityisesti jos haluaa nähdä kaupungin upean museo tarjonnan. Kolme suurinta ja kuuluisinta museota, Louvré, d Órsay ja l´Orangerie ovat suljettu vuoropäivinä, joko maanantaina tai tiistaina, mutta ainakin highseasonina matkaava turisti voi laskea kummatkin päivät pois laskuista, sillä yhden ollessa suljettu, kaksinkertainen massa pyrkii auki olevaan museoon.
Hyvää aikaa museoille on siis loppu viikko, ja vaihtelevasti keskiviikkoisin ja torstaisin museot saattavat olla auki ilta myöhään.
Pariisi myy miljoonille turisteillensa pakettia, Paris Passia, joka sisältää sisäänpääsyn museoihin ja nähtävyyksiin sekä matkustamisen julkisella liikenteellä Pariisin kaupunkialueella (3 vyöhykettä). Passissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta säästöä sillä ei ainakaan kannata kuvitella tekevänsä, tai ainakin pitäisi olla äärimmäisen aktiivinen, ja sen tasoinen suorittaminen ei ehkä kuulu lomailuun.
Tyylidekkari maksoi neljän päivän passistansa 140€ ja olisi juuri ja juuri päässyt omillensa ja ehkä jopa muutaman euron ylikin, ellei olisi hävittänyt metrolippuaan heti ensimmäisenä päivänä. Passi ei siis ole mikään yksi kätevä kortti, vaan pakkaus sisältää kolme eri läpyskää, joista ei koskaan tiedä mikä pitäisi ojentaa ja joista metrolippu todellakin on pikkurillinkokoinen paperin palanen.
Lisäksi Paris Passiin sijoittavan on hyvä miettiä noita edellä mainittuja viikon päiviä, sekä ottaa huomioon, että monessa museossa on ilmainen sisäänpääsy kuun ensimmäisenä sunnuntaina ja alle 26-vuotiaalle EU:n kansalaiselle.
Hyviä puolia passissa on, että sen avulla jokaista pääsylipun ostopäätöstä ei tarvitse tehdä erikseen, vaan loma on ikäänkuin maksettu etukäteen. Lisäksi sen ansiosta tulee varmasti mentyä paikkoihin, joihin muuten ei menisi, olisi se sitten hyvä tai huono asia. Ette ainakaan näkisi Tyylidekkaria koskaan muulloin turistibussin- tai veneen kyydissä!
Yksi asia, jota on jopa mahdoton mitata rahassa on, että passilla pääsee jonojen ohi. Joka paikassa se ei toiminut, mutta siellä tärkeimmässä onneksi toimi. Se tunne, kun käveli Louvréen ovesta suoraan sisään, oli ekslusiivinen. Tyylidekkari oli V.I.P-entranssistaan niin innoissaan, että museoiden ikkunoista loputtoman jonon tuijottaminen meinasi peitota seinillä riippuvan taiteen.
Senkin, joka ei sijoita Paris Passiin ja haluaa Louvréen jonottamatta viittä tuntia, kannattaa vilkuilla museon muita sisäänkäyntejä, joita on monia. Tyylidekkarista vaikutti kovasti siltä, että ovella, josta tulimme ulos, ei kukaan olisi kysellyt mitään erikoislippuja. Teoriani onkin, että museolle on suotuisaa käyttää hyväkseen ihmisen laumakäyttäytymistä ja antaa näyttävän jonon muodostua pihalle. Jonon nähtyään ei tule mieleenkään, että kukaan olisi siinä ilman syytä ja jonon avulla museo taas pystyy säätelemään ihmisvirtaa. Jos turistit tulisivat joka ovesta, Mona Lisasta ei olisi näkynyt tämänkään vertaa:
Tyylidekkari suosittelee Pariisista
Pompidou Centeriä modernin taiteen ystäville, sekä keskuksen edustaa, josta bongaa laadukkaita performansseja.
 |
| Pantomiimikko otti lapset mukaan esitykseen. |
 |
| Modernitaide voi joskus saada kyseenalaistamaan arkisetkin asiat. |
Iltaa Seinen rannalla viinin ja patongin merkeissä. Älä murehdi, jos juomat tai tupakat loppuvat kesken, kylmää olutta ja Marlboroa myydään joka illan vietto paikassa jalkamies voimin. Muista tinkiä! Lähtöhinnan, kaksi Heinekeniä vitosella, saa tingittyä puoleen.
Budjettimatkailija löytää piknik eväänsä kaupasta. Kun patonki ja halpa viini kyllästyttää, käy jossain maanosa-korttelissa hakemassa edullista tuontiolutta ja eksoottista naposteltavaa. Esimerkiksi japanilaista olutta saa kaupasta 1,7 eurolla, kun se viereisessä sushiravintolassa kustantaa vähintään 6,5€.
Japanilaiskortteli: rue Sainté-Anne, lähellä Louvréa.
Afrikkalaiskorteli: rue des Gardes, Montmartre.
Intialaiskortteli: passage Brady, Montmartre.
 |
| Aurinkotuolit palmujen katveessa. |
 |
| Lapset leikkivät palatsin edustan suihkulähteessä purjeveneillä, joita sai vuokrata viereisestä kojusta. |
