Jouluarvoitus, mitä kuvassa on?

Tyylidekkarin viime hetken jouluvinkki: 

Paketoiduta lahjasi Kiasman aulassa aidolla ja oikealla taiteilijalla ja takaa, että pakettisi on varmasti joulun persoonallisin! Kuvan paketissa paperisilppu muovin sisällä korvaa perinteisen lahjapaperin ja lisäksi kokonaisuuteen kuuluu suuri pahvista leikattu lumitähti, joku tyhjä muovikotelo sekä muovinen kukka. 

Maksu taiteilijalle vapaaehtoinen.

Oikein hyvää joulua!

Umpikortteli kaupunkiasumisen ihanteena

Eilen oli Sammatintien sisäpihan ovet taas auki muillekin kuin sen asukkaille. Aivan Tyylidekkarin naapurissa, rakkaassa Vallilassa sijaitsee Pohjoismaiden suurin sisäpiha. Vuonna 1918-1929 työväen asunnoiksi rakennetun korttelin keskelle aukeava piha on 8790m2, siinä on sisäänkäynnit kolmeen eri ilmansuuntaan ja pihan keskellä kasvaa valtavia koivuja ja omenapuita.

Pihan elämässä on suloista yhteisöllisyyttä, jonka kuvitellaan ehkä puuttuvan urbaanista asumisesta. Sunnuntain kirpputorilla myynnissä oli käytettyjä vaatteita, kirjoja, levyjä ja hieman käsitöitä. Lisäksi paikalla oli ainakin kaksi popup ravintolaa, joten Tyylidekkari oli varustautunut omalla soppakulholla ja lusikalla, särpiäkseen luomutomaattikeittoa ekologisesti koivujen lehvästöjen katveessa.

Ehkä paras kirpparilöytöni oli vähän käytetty imuri, johon ei tarvitse niitä pölypusseja, joita ei koskaan löydy kun pitäisi, villakoirien jo peittäessä alleen sen, mitä joskus kutsuit kodiksesi. Ja kuten ehkä muistatte, edelliseni oli huolellisesti käytetty yksilö.

Kirppariasuksi valitsin kesäisen, hippityylisen silkkimekon, heitin mustan biker-tyylisen jakun niskaan ja sujautin mokkasaappaat jalkaani.

Mekko Kookai, takki Mexx, saappaat Vagabond.

Laukku second hand, rannekoru Pariisi.

Istuessani kahvilla, selailin asukkaan esille panemaa opusta korttelin historiasta, joka löytyy kirjastosta Sammatintien historiasta enemmän kiinnostuneille. Arvoitukseksi jää, miksi korttelia on aikoinaan kutsuttu Apinalinnaksi? Tyylidekkari jää selvittämään arvoitusta.

Hietaniemen mysteerio ratkeaa

Tyylidekkari on ratkaissut ensimmäisen mysteerionsa! Muutama viikko sitten kävin ihmettelemässä Hietsun uutta raflaa ja arvoitukseksi jäi vanhan kahvilan kohtalo. Systemaattiset tutkimukseni ovat tuottaneet tulosta ja olen saanut tietooni, että vanhaa rakennusta odottaa mitä todennäköisimmin purkutuomio.
Nykyään ränsistynyt kahvila- ja pukuhuonerakennus on arkkitehti Gunnar Taucherin suunnittelema ja siellähän pikku Tyylidekkarikin vaihtoi simmarinsa, viettäessään lapsuutensa kesiä Hietsussa.
 

Kahvilan aiempi omistaja Helsingin liikuntavirasto ei taloa enää tarvitse ja sille on jo hankittu purkulupa. Nyt kättä väännetään enää siitä, kenen kuuluu maksaa purkukulut. Erikoista on, että rakennus kuitenkin kelpaisi vielä toiselle taholle, Töölö-Seuralle, joka toivoisi saavansa sen töölöläisten yhteisöjen käyttöön. Seura ei kuitenkaan ole saanut mitään reaktiota halustansa säilyttää rakennus ja kunnostaa se muutaman miljoonan suuruisella remontilla.

Rahaa Töölö-Seura ei ole halukas purkutuomion saaneesta talosta maksamaan ja on tehnyt siitä nimellisen yhden euron tarjouksen. Miksi tällä hetkellä käyttökelvottomasta kahvilasta pitäisikään joutua maksamaan ja eikö kauppa olisi kaikille edullinen, kun kukaan ei joutuisi hoitamaan purkukuluja?

Eikö Helsingin ainoalle todelliselle uimarannalle mahtuisi myös yksi epäkaupallinen rakennus? Miten olisi keväinen akvarellikurssi meren rannalla tai meditaatioryhmä aaltojen kohinan läheisyydessä? Jospa talonvaltaajat rientäisivät paikalle, mikäli Töölö-Seurasta ei ole asiaa hoitamaan...


Lähde: Metro-lehti 16/8/11

Luurien arvoitus

Urbanears headphones

Pariisissa JOKAINEN ohikulkija kuunteli musiikkia korvakuulokkeilla. En ole aiemmin nähnyt yhtä laajaa ilmiötä. Muutamalla oli perinteiset nappikuulokkeet, mutta suurin osa käytti isoja headphoneja, monet vielä värikkäitä.

Tyylidekkarikin hiplaili Pompidou Centerin myymälässä Urbanearsin kangaspäällysteisiä kuulokkeita, joita oli saatavina monissa karamellisissä väreissä. Samat kuulokkeet oli myytävänä Fiskarsin ruukin alueen butiikissa ja hintakin oli sama 60€, mutta siellä väreinä ei ollut kuin punainen.

Netistä saa tilattua Urbanearsin luureja, vaikka sielläkään värivalikoima ei ole Pompidoun veroinen. Pitäisikö ruveta kuuntelemaan kävellessään musaa vain kauniiden luurien takia?

Kaksi ohikulkijaa lauleskeli itsekseen, vaikka niillä ei ollut kuulokkeita. Erikoista on, että äitini mainitsi havainneensa saman ilmiön käydessään Pariisissa vuosia sitten. Miksi pariisilaiset laulavat itsekseen ja kuuntelevat niin paljon musiikkia liikkuessaan? Tyylidekkari jää selvittämään arvoitusta.

Kalastajalaukun arvoitus

Shoppailin eilen Hietsun kirpparilla. Se on kesäisin auki arkisin 9-19, lauantaisin 8-16 ja sunnuntaisin 10-16. Kirppis on legendaarinen ja säilynyt eloisana vuosikymmenien ajan. Tyylidekkari on itse ollut torilla myymässä rakkaita roippeitaan jo lapsesta asti, jolloin parhaat voitot käärittiin jättimäisestä säkistä legoja.

Legot ja muut klassikko lelut kuuluvat ryhmään, josta kirpputorien korppikotkat ovat kiinnostuneet. Jos siis olet ensimmäistä kertaa myymässä isolla kirppiksellä, on hyvä ottaa huomioon, että aluksi tulet saamaan asiakkaaksesi nämä vihuliaiset ammattilaiset, jotka tietävät sinua paremmin käytettyjen tavaroiden markkinahinnat ja toivovat voivansa raahata muilta halvalla höynäytetyt aarteet myydäksensä ne tupla hintaan omalla pöydällään. Korppikotkia kiinnostaa erityisesti elektroniikka, kosmetiikka, korut ja esineet.

Hietsussa käy paljon myyjiä, jotka ovat tuoneet tavaroita ulkomailta. Näistä aarteista minäkin olen ammentanut muutamia pysyviksi jääneitä tavaroita. Eilen matkaan tarttui punottu kassi seitsemällä eurolla. Myyjä oli itse hankkinut sen Kiinan antiikkimessuilta, ja se on kopio ikiaikaisesta kalastajien käyttämästä kassista.

Myyjältä kannattaa aina tiedustella esineeseen liittyvää tarinaa, sillä muuten sen alkuperä jää arvoitukseksi!

Aiempia löytöjäni Hietsusta on huovutettu matto kahdella kympillä, jonka joku lentoemäntä on tuonut työmatkaltaan, mutta en kirveelläkään muista enää mistä. Kuviointi on joka tapauksessa hyvin nepalilaistyylinen. Matto on ollut käytössä monta vuotta.

Ja nahkainen hapsulaukku kympillä. Napissa on biisonin kuva, joten ei kai ole mahdotonta, että nahka on biisonista. Tämän laukun tarinaa en kysynyt sitä ostaessani. Laukun ostosta on vuosia, ehkä jopa lähemmäs kymmenen ja olin jo unohtanut sen jonnekin hyllyn pohjalle, kunnes löysin sen äskettäin uudelleen. Heti kun se oli ensimmäistä kertaa käytössä pitkästä aikaa, sitä yritettiin ostaa viidellä kymmenellä eurolla baarin naisten vessassa :) 

  

                                                              

Hietsun kirppiksen myyjäkään ei vaan osannut kertoa, mitä tarkalleen ottaen kalastajat ovat punotuissa laukuissansa kuljettaneet. Tyylidekkari veikkaa, että kaloja, mutta jatkaa arvoituksen selvittämistä tuonnempana. Myöhemmin tulette näkemään laukun asukokonaisuuden kanssa ja se tulee olemaan käytössä heti huomenna kesän kuumimmissa taidenäyttelyn avajaisissa: Make Your Mark Gallery, Suvilahti! C U there <3

Hietaniemen mysteerio

Hietsun rannalle pitkään rakenteilla ollut kahvila on viimein avattu heinäkuun lopulla ja tänään Tyylidekkari kävi nuuskimassa mistä siellä on kyse. Kahvila on suuri, sisään mahtuu sata asiakasta ympäri vuoden, terassille menee kesäisin toiset sata. Cafe Ann Mare nimen saanut kahvilarakennushanke viivästyi aluksi saastuneen maaperän takia, ja viime metreillä vielä viivästyneen rakennusurakan johdosta.

Mitä rannalla on sitten saatu aikaiseksi? Tyylidekkarin arvion mukaan 600 neliöisessä talohirviössä voi olla viihtyisää vaihtaa uimahousut jalkaan, mutta terassielämyksen ainoa pelastus on auringon paiste ja Itämeri. Toimistolta näyttävä rakennus on kaukana Riviera-tunnelmista. Kuiva omenasiideri oli sitä pahinta Upcider kuravettä, eikä naapuripöydän rouva voinut syödä muovilaatikkoon pakattua salattiannostansa, vaan joutui vaihtamaan sen toiseen. Lomaileva Tyylidekkari on aina aika huoleton euron käyttäjä, joten hintataso ei jäänyt tarkasti mieleen, mutta vajaan tusinan verran rahoja kului 0,4l tuoppiin ja pulloon UpCideria.

Tyylidekkari terassilla.

Onneksi lähtiessä saatiin ilmaiset aurinkorasvanäytteet ja dj alkoi soittamaan 90-luvun parhaimpia dancehittejä.

Ainiin, se mysteerio: mitä tapahtuu vanhalle rakennukselle?