H&M on maailman toisiksi suurin vaatteiden tuottaja ja suuresta markkinaosuudesta seuraa suuri vastuu. Nämä olivat perusteet Greenpeacen aktivisteille, kun he lähtivät vaatimaan H&M:ää sitoutumaan myrkyttömyyteen. Greenpeace julkisti heinäkuussa tutkimuksen, minkä mukaan neljässä kuudesta H&M:n vaatteessa oli nonyylifenolietoksylaattia, joka vedessä hajoaa erittäin myrkyllisesksi nonyylifenoliksi. Kun vaateteollisuuden jätevedet pääsevät vesistöihin, ne saastuvat vakavasti, esimerkiksi Kiinassa.
H&M on jo ennestään ottanut tuotannossaan ympäristön huomioon ja yritys oli ilmoittanut kieltäneensä vaarallisen aineen käytön vaatteidensa valmistuksessa, mutta testit kuitenkin osoittivat, ettei yhtiö pysty valvomaan kaikkien tehtaidensa kemikaalien käyttöä.
Nyt neuvotellussa sopimuksessa H&M sitoutuu Adidaksen, Niken ja Puman jalan jälkiä seuraten noudattamaan sopimusta, jossa vaaditaan yhtiöiden hankkivan täydelliset tiedot valmistuksessa käytettävistä kemikaaleista, antamaan julkisia mittaustuloksia ja tekemään suunnitelman, jonka avulla kaikkien vaarallisten kemikaalien käyttö loppuu vuoteen 2020 mennessä.
Greenpeace valvoo, että lupaukset lunastetaan. Tavallisella kuluttajalla on paljosta kiitettäminen maailman ympäristöjärjestöjä, jotka taistelevat sekä länsimaisen kuluttajan oikeudesta ostaa eettisiä tuotteita että kehittyvien maiden kansalaisten mahdollisuudesta saada elää turvallisessa ympäristössä.
Suuret yhtiöt ovat tänä päivänä monen suurennuslasin alla, joka saattaa helposti tehdä globaaleista jäteistä, kuten Ikeasta ja H&M:stä yhden eettisimmistä vaihtoehdoista. Toinen takuu varma eetinen valinta on usein hyvin arvokkaat kotimaiset ja ulkomaiset merkit, jotka tuotetaan Euroopassa ja joiden bisnes on niin rajallista, että tiedon tuotteiden valmistuksesta saattaa saada itse suunnittelijalta. Näin ajatellen ehkä arveluttavimman ryhmän muodostavat keskisuuret yritykset, joiden päämääränä on yhtiön kasvu ja tuloshakuisuus.
Lähde: GREENPEACE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti