Olen Y-sukupolven edustaja, 1990-luvun kasvatti. Y-sukupolvea leimaa kyvyttömyys kasvaa aikuseksi ja ottaa vastuuta, sillä meidän vanhempamme halusivat antaa lasten olla lapsia ja kasvoimme elämään huoletonta elämää. Meistä kirjoitetaan ihmetellen, kuinka ystävät ovat tulleet korvaamaan perheen ja kuinka kolmekymppiset miehet polkevat edelleen rullalaudalla.
Kun internet 90-luvun lopulla syntyi, se oli ekana naapurin Ellulla, jonne sitä mentiin katsomaan. Ellun netistä pääsi KissFM:n chattiin, mutta netin sai laittaa päälle vain siksi aikaa, kun halusi lähettää jotain, sillä yhteys oli liian kallis. Ja eihän me siis uskallettu sinne mitään kirjoittaa. Parin vuoden kuluttua siitä saatiin eka oma kännykkäkin.
Teknologia on kehittynyt meidän kanssamme ja muistamme internetin koko elikaaren ja olemme olleet vastaanottamassa kaikki seuraavat kehitysvaiheet. Teknologia ei ihmetytä meitä, mutta se luo omat haasteensa ja olemme joutuneet opiskelemaan monia asioita. Se mikä meitä oikeasti ihmetyttää on, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat jo täysi-ikäisiä, eivätkä ymmärrä, ettei kaikkea tätä ole aina ollut. Meitä ihmetyttää se lapsuus, mitä teknologian kanssa eletään ja millaisiksi nuoriksi internetin kanssa kasvetaan. Blogimaailman näkyvimpiä esimerkkejä tästä sukupolvesta on Tavi Gevinson.
Yhdysvaltalainen Tavi Gevinson on syntynyt vuonna 1996 ja on kirjoittanut blogiaan Style Rookie vuodesta 2008, eli 11-vuotiaasta lähtien. Tavi kuuluu D-sukupolveen (Digital Generation), 1995-2002 vuosina syntyneisiin, jotka eivät tiedä ajasta ennen intenettiä, kännyköitä ja digitalisaatiota.
Style Rookie-blogilla on monia kymmeniä tuhansia lukioita ympäri maailmaa ja Tavi istuu muotinäytösten eturivissä kutsuvieraana. Hän on esiintynyt monissa eri lehdissä, hän on muotisuunnittelijoiden muusa ja on äskettäin aloittanut toimittamaan Rookie-nettilehteä teini-ikäisille tytöille. Friikin mininörtin näköinen Tavi saa inspiraationsa kulttileffoista ja tv-sarjoista,
kuvataiteesta, musiikista, kauniista esineistä ja muodista. Tavi on autenttinen ja
uskottava ja kaikkien tulevaisuus näyttää silmissäni niin kauniilta, kun Tavi ja
kaikki muutkin vaihtoehtoiset nuoret näyttävät tietä monimuotoiselle tyylille, johon
mahtuu muutakin kuin Leviksen viisnollaykköset.
Mikä huvittavinta, Tavin lempisarjat ja leffat ovat ne samat, mitä minä katsoin
teininä ja jotka ovat edelleen minunkin suosikkeja. Ja selväähän on, että jokaikinen
rakastaa Twin Peaksia, My So-Called Lifea, Hitchkockin klassikoita ja
Virgin Suisidea.
Ja kun oikein mietin omaa teini-ikääni, jolloin käsikirjoitin, näyttelin ja ohjasin
näytelmiä, soitin pianoa, tanssin, ompelin omat vaatteeni ja kirjoitin ahkerasti
päiväkirjaa, ei se ehkä niin paljon eronnut Tavin elämästä muuten kuin sillä, että
Tavi levittää hetkessä tuotoksensa miljoonien ihmisten nähtäväksi, ja minun
näytelmiä seurasi kutsuvieraat isi ja äiti.
Ehkä Tavin tarina on osa maailmaa, jossa kenellä tahansa on mahdollista tulla
kuulluksi, jos vain on tarpeeksi kiinnostava ja osuu oikeaan aikaan. Toisaalta se
on rohkaisevaa, sillä siinä maailmassa voi saavuttaa monia asioita
yhteiskuntaluokkaan ja varallisuuteen katsomatta. Toisaalta taas niin monet lapset
ja nuoret joutuvat kasvamaan maailmassa, jossa jokainen yrittää olla se kaikkein
uniikein, ja jossa teknologialla ja näkyvyydellä on pelottavat mittasuhteet. Oli miten
oli, entiset ajat eivät ole tulossa takaisin, joten niiden, joiden on yrityksensä
tai työnsä puolesta seurattava oman aikansa muutoksia, on seurattava näitä teinejä,
sillä he tulevat voimakkaina ja valmiina vaatimaan mitä haluavat ja se, kuka tajuaa
tarpeeksi ajoissa vastata niihin tarpeisiin, menestyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti